Suomen lohikalat – tunnistus, elinympäristöt ja laillinen kalastus

Suomen lohikalat lyhyesti: mitä sinun on hyvä tietää heti

Suomen lohikalat ovat kylmien ja kirkkaiden vesien kaloja, joihin kuuluvat muun muassa lohi, meritaimen, järvitaimen, nieriä, harjus ja siika. Niitä yhdistää rasvaevä selkäevän ja pyrstön välissä, usein virtavesiin liittyvä elinkierto sekä tarkat kalastussäännöt: rauhoitusajat, alamitat ja usein myös saaliskiintiöt. Ennen kuin alat kalastaa lohikaloja, sinun on aina tarkistettava vähintään kalastuslupa, rauhoitus, alamitta ja paikalliset erityismääräykset.

Johdanto lohikaloihin Suomessa

Lohikalat ovat monelle suomalaiselle kalastuksen huippusaalis. Ne ovat arvostettuja sekä urheilukaloina että ruokakaloina, mutta samalla ne ovat herkkiä ympäristön muutoksille ja ylikalastukselle. Siksi lohikaloihin kohdistuu Suomessa tavallista tiukempi säätely.

Suomen vesissä esiintyy useita lohikaloja, joista tärkeimpiä vapaa-ajankalastajalle ovat:

• lohi (meri- ja jokilohi)
• meritaimen
• järvitaimen
• nieriä (mm. tunturijärvissä ja syvissä kirkkaissa järvissä)
• harjus
• siika (useita muotoja, esimerkiksi vaellussiika ja järvisiika)

Lohikalojen tunteminen auttaa sinua:

• valitsemaan oikeat kalastusmenetelmät ja vieheet
• noudattamaan rauhoituksia ja alamittasääntöjä
• vapauttamaan uhanalaiset tai alamittaiset yksilöt oikein
• suunnittelemaan kalareissut oikeille vesille ja oikeaan aikaan

Jos haluat samalla kokonaiskuvan muista kalalajeista, voit täydentää osaamistasi lukemalla myös oppaan kalalajit Suomessa.

Suomen lohikalalajit – vertailutaulukko ja lyhyet kuvaukset

Alla oleva taulukko kokoaa tärkeimmät Suomen lohikalat, niiden tyypilliset elinympäristöt, tunnistuksen pääpiirteet ja yleisimmät kalastusmenetelmät. Taulukko ei korvaa paikallisia sääntöjä, vaan auttaa hahmottamaan, mitä lajia todennäköisimmin kohtaat missäkin.

Laji	Tyypillinen elinympäristö Suomessa	Tunnistuksen avainpiirteet	Yleiset kalastusmenetelmät
Lohi	Meri, suuret joet, vaellusreittien kosket	Virtaviivainen, hopeanhohtoinen, vähäiset pilkut kyljissä, rasvaevä	Perhokalastus koskilla, heittokalastus rannoilta, vetouistelu merellä ja suurilla järvillä
Meritaimen	Meri, jokisuut, virtajoet	Hopeinen kylki, tummat pilkut myös kyljissä ja usein rasvaevän alueella, rasvaevä	Rantakalastus uistimilla, perhokalastus jokikohteissa, vetouistelu rannikkovesillä
Järvitaimen	Syvät ja kirkkaat järvet, niitä laskevat joet ja purot	Ruskehtava tai oliivinvihreä selkä, punaisia ja mustia pilkkuja kyljissä, rasvaevä	Vetouistelu järvillä, heittokalastus ja perhokalastus jokialueilla
Nieriä	Kylmät, kirkkaat järvet ja tunturivesistöt	Vaalea täplitys tummalla pohjalla, usein oranssi tai punertava vatsapuoli, rasvaevä	Heittokalastus ja perhokalastus, talvella pilkintä syviltä penkoilta
Harjus	Kirkkaat virtaavat joet ja kosket, osa järvistä	Korkea, värikäs selkäevä (erityisesti koirailla), pitkänomainen vartalo, rasvaevä	Perhokalastus (kuiva- ja nymfiperhot), kevyt heittokalastus pienillä vieheillä
Siika	Järvet, joet, rannikon merialueet	Hoikka, hopeinen, pieni suu alhaalla, rasvaevä	Pilkintä, pohjaonginta, perhokalastus ja heittokalastus pienillä vieheillä

Lohikalojen tunnistusopas: ulkonäkö, evät ja väritys

Lohikalojen tunnistuksessa tärkeimpiä asioita ovat rasvaevä, pilkutus, vartalon muoto ja suun rakenne. Alla käydään läpi käytännön piirteet lajeittain.

Yhteinen tunnusmerkki: rasvaevä

Lohikaloille tyypillinen rasvaevä on pieni, pehmeä evä selkäevän ja pyrstön välissä. Jos kalalla on selvästi erottuva rasvaevä, se kuuluu lähes varmasti lohikaloihin. Poikkeuksena on joissain vesissä tehty rasvaevän leikkaus istutetuista kaloista, jolloin rasvaevä puuttuu – tämä voi olla merkki istutuksesta ja joskus myös siitä, että kala on tarkoitettu pyydettäväksi.

Lohi vs. meritaimen – miten erottaa toisistaan

• Lohi: virtaviivainen, vähemmän pilkkuja kyljissä, pilkut painottuvat selkään ja yläosaan. Pyrstön tyvi on suhteellisen kapea.
• Meritaimen: selvästi enemmän pilkkuja, myös kylkien alaosassa ja usein rasvaevän ympärillä. Pyrstö on usein hieman leveämpi ja pyöreämpi.

Jos olet epävarma, on turvallisempaa kohdella kalaa taimenena, koska taimen on monin paikoin tiukemmin suojeltu kuin lohi.

Meritaimen vs. järvitaimen

Meritaimen ja järvitaimen ovat samaa lajia, mutta eri elinympäristöissä elävät muodot näyttävät erilaisilta:

• Meritaimen: hopeinen kylki, tummat pilkut, merialueella usein hyvin kirkas ja hoikka.
• Järvitaimen: ruskehtava tai vihertävä selkä, kyljissä mustia ja usein myös punaisia pilkkuja vaaleiden kehärenkaiden ympäröiminä.

Jos taimen on tullut järvestä tai joesta, jossa ei ole yhteyttä mereen, kyseessä on käytännössä järvitaimen.

Nieriä – värikäs tunturikalojen edustaja

Nieriä on helppo tunnistaa, kun sen väritys on täydessä loistossa:

• tummalla taustalla vaaleita, usein kellertäviä tai vaaleita täpliä
• vatsapuoli voi olla oranssi tai punertava, erityisesti kutuaikana
• evien reunoissa voi olla valkoisia raitoja

Nieriä muistuttaa joskus taimenta, mutta sen täplät ovat yleensä vaaleita tummalla pohjalla, kun taas taimenella on tummia ja punaisia pilkkuja vaalealla taustalla.

Harjus – korkea selkäevä paljastaa

Harjuksen tunnistaa lähes aina yhdestä piirteestä: korkeasta, lipunomaisesta selkäevästä, joka on erityisen näyttävä koirailla. Lisäksi:

• vartalo on hoikka ja pitkänomainen
• kyljet ovat hopeiset tai harmahtavat
• rasvaevä on pieni mutta selvä

Siika – hopeinen ja pienisuinen

Siika eroaa monista muista lohikaloista suunsa ja ruokailutapojensa vuoksi:

• pieni, alhaalla sijaitseva suu – siika tonkii usein pohjaa ja syö selkärangattomia
• hoikka, hopeinen vartalo
• rasvaevä selkäevän ja pyrstön välissä

Siioja on useita muotoja, jotka voivat erota toisistaan esimerkiksi koon, pään muodon ja suun sijainnin perusteella, mutta vapaa-ajankalastajalle riittää yleensä tunnistaa kala siikaksi ja tarkistaa paikalliset säännöt.

Elinympäristöt: missä Suomen lohikaloja tavataan

Lohikalat suosivat viileitä, happirikkaita ja usein kirkkaita vesiä. Elinympäristön tunteminen auttaa suunnittelemaan kalastuspaikat ja -ajankohdat.

Joet ja kosket

• Lohi ja meritaimen nousevat jokiin kutemaan. Tällöin ne liikkuvat erityisesti koskialueilla ja virtaavissa suvanto-osuuksissa.
• Järvitaimen käyttää usein jokia ja puroja lisääntymiseen, vaikka pääosa elämästä kuluu järvessä.
• Harjus viihtyy kirkkaissa virtavesissä, joissa on kivikkoinen pohja ja vaihteleva virtaus.
• Siika voi esiintyä jokisuilla ja virtaavissa jokiosuuksissa, erityisesti vaellussiika.

Järvet

• Järvitaimen suosii syviä ja kirkkaita järviä, joissa on viileää vettä myös kesällä.
• Nieriä esiintyy erityisesti kylmissä ja kirkkaissa järvissä, usein syvillä penkoilla.
• Siika on monen järven tärkeä lohikala, ja eri siikamuodot voivat asua samassakin järvessä eri syvyysvyöhykkeillä.
• Harjus voi esiintyä myös järvissä, etenkin jos niihin laskee virtaavia jokia tai puroja.

Merialueet

• Lohi viettää suuren osan elämästään meressä ja palaa jokiin kutemaan.
• Meritaimen käyttää rannikkovesiä ravinnonhankintaan ja nousee jokiin lisääntymään.
• Siika esiintyy laajasti rannikon merialueilla, erityisesti murtovedessä.

Kun suunnittelet kalareissua, mieti ensin, mitä lohikalaa tavoittelet, ja valitse sen mukaan joki, järvi tai merialue. Moni kalastaja yhdistää lohikalareissut myös muihin petokaloihin; jos tämä kiinnostaa, voit syventää tietoja lukemalla oppaan petokalat suomessa.

Kalastusmenetelmät lohikaloille: perho, uistin ja vetouistelu

Lohikalojen kalastuksessa käytetään useita menetelmiä. Valintaan vaikuttavat vesistö, vuodenaika, kalastusetäisyys rannasta ja oma osaamistaso.

Perhokalastus lohikaloille

Perhokalastus on monen mielestä lohikalojen ”klassinen” pyyntitapa, erityisesti joilla ja koskilla.

• Lohi ja taimen: käytetään usein uppoperhoja, putkiperhoja ja streamereita. Vedenkorkeus ja lämpötila vaikuttavat siihen, kalastetaanko pinnasta vai syvemmältä.
• Harjus: kuiva- ja nymfiperhot ovat tehokkaita. Harjus ottaa usein pinnasta, kun hyönteisiä kuoriutuu.
• Siika: pienet nymfit ja larvat toimivat erityisesti hitaammissa virtapaikoissa ja järvien rannoilla.

Perhokalastus vaatii jonkin verran harjoittelua heittojen ja perhojen valinnan suhteen. Aloittelijalle voi olla hyödyllistä opetella ensin kalastussanastoa ja välineitä, joihin saat tukea oppaasta kalastussanasto aloittelijalle.

Heittokalastus uistimilla

Heittokalastus on monipuolinen ja helposti omaksuttava tapa tavoitella lohikaloja rannoilta ja veneestä.

• Lohi ja meritaimen: rannikkovesillä ja jokisuilla käytetään usein lusikkauistimia ja vaappuja, jotka jäljittelevät pikkukaloja.
• Järvitaimen ja nieriä: järvillä toimivat vaaput, lusikat ja jigit, erityisesti penkkojen ja karikoiden läheisyydessä.
• Harjus ja siika: pienet lipat, lusikat ja jigit, kevyillä välineillä.

Vieheen koko ja väri kannattaa sovittaa veden kirkkauteen ja kalojen mahdolliseen ravintoon. Kirkkaassa vedessä luonnolliset sävyt toimivat usein hyvin, sameammassa vedessä näkyvämmät värit voivat olla tehokkaita.

Vetouistelu järvillä ja merellä

Vetouistelu sopii erityisesti suurten vesialueiden lohikaloille, kun kalaa etsitään laajalta alueelta.

• Lohi: merellä ja suurilla järvillä vedetään usein useita vaappuja tai lusikoita eri syvyyksissä.
• Järvitaimen: järvillä vetouistelu on yleinen tapa tavoitella suuria taimenia, usein syvempien penkkojen läheltä.
• Nieriä: kylmässä vedessä nieriä voi olla lähellä pintaa, mutta lämpimämpinä aikoina syvemmässä – vetouistelussa voidaan käyttää painoja tai syvääjälaitteita.

Vetouistelussa on tärkeää tuntea vesistön säännöt, koska joillakin alueilla on rajoituksia esimerkiksi vieheiden määrälle tai moottorien käytölle.

Luvat ja rauhoitukset lohikaloille Suomessa

Lohikalojen kalastus on tarkasti säädeltyä. Säännöt voivat vaihdella vesistöittäin, joten pelkkä yleiskuva ei riitä – jokaisella reissulla on tarkistettava ajantasaiset määräykset.

Kalastusluvat

Suomessa vapaa-ajankalastaja tarvitsee yleensä vähintään kaksi asiaa:

• yleisen kalastonhoitomaksun, jos on tietyn ikähaarukan sisällä (tarkista ikärajat ja maksun voimassaolo viranomaislähteestä)
• vesialueen omistajan tai hoitajan luvan, jos kalastat vieheellä tai perholla alueella, jossa se vaatii erillisen luvan

Joillakin koski- ja jokialueilla on omat erikoislupansa, jotka rajoittavat esimerkiksi kalastajien määrää, kalastusajankohtaa ja sallittuja välineitä.

Rauhoitusajat ja alamitat

Lohikaloilla on usein:

• rauhoitusaikoja, jolloin kalastus on kokonaan kielletty tai tiettyjen lajien osalta rajoitettu
• alamittoja, eli pituusrajoja, joiden alle jäävät kalat on vapautettava välittömästi
• joissakin vesissä myös ylämittasääntöjä, jolloin suurimmat yksilöt on vapautettava lisääntymisen turvaamiseksi

Rauhoitukset ja mitat voivat vaihdella esimerkiksi sen mukaan, onko kyseessä meritaimen vai järvitaimen, luonnonvarainen vai istutettu kala tai mikä vesistö on kyseessä. Tarkista aina ajantasaiset tiedot viranomaisilta tai vesialueen luvanmyyjältä ennen kalastusta.

Paikalliset erityismääräykset

Monilla lohijoilla ja -järvillä on omia sääntöjään, jotka voivat koskea esimerkiksi:

• kalastusaikoja (esimerkiksi vain päiväsaikaan tai tiettyinä viikonpäivinä)
• käytettäviä koukkuja (esimerkiksi vain väkäsettömät koukut)
• saaliskiintiöitä (esimerkiksi enintään tietty määrä lohikaloja per vuorokausi)
• kalastusalueita (esimerkiksi rauhoitetut koskialueet tai kutualueet)

Jos sääntöjä ei tunne, riskinä on tahaton rikkomus. Siksi on tärkeää lukea lupaehdot huolellisesti ja kysyä tarvittaessa lisätietoja luvanmyyjältä.

Tarkistuslista: mitä tarkistaa ennen lohikalan kalastusta

Alla on käytännön tarkistuslista, jonka avulla varmistat, että lohikalojen kalastus sujuu lain ja hyvän kalastustavan mukaisesti.

• 1. Selvitä tavoitelaji
  Kirjoita itsellesi ylös, mitä lohikalaa ensisijaisesti tavoittelet (esim. meritaimen, järvitaimen, harjus). Tämä ohjaa sekä paikan että välineiden valintaa.
• 2. Valitse vesistö lajin mukaan
  Valitse joki, järvi tai merialue, jossa kyseistä lajia esiintyy. Tarkista tarvittaessa paikallisilta kalastusseuroilta tai luvanmyyjältä, onko lajia vesistössä.
• 3. Tarkista kalastusluvat
  Varmista, että sinulla on voimassa oleva kalastonhoitomaksu, jos sitä edellytetään, sekä tarvittavat vesialuekohtaiset luvat (esimerkiksi koskilupa).
• 4. Selvitä rauhoitusajat
  Tarkista, onko tavoitelaji rauhoitettu suunnittelemanasi ajankohtana kyseisessä vesistössä. Jos on, vaihda lajia tai ajankohtaa.
• 5. Tarkista alamitat ja mahdolliset ylämitat
  Kirjaa muistiin tavoitelajin alamitta (ja mahdollinen ylämitta) juuri siinä vesistössä, johon olet menossa. Pidä mittanauha aina mukana.
• 6. Lue lupaehdot huolellisesti
  Katso, onko rajoituksia vieheiden määrälle, koukkutyypeille, kalastusajoille tai saaliskiintiöille. Merkitse tärkeimmät kohdat vaikka puhelimen muistiinpanoihin.
• 7. Valitse sopivat välineet ja vieheet
  Valitse vavan pituus, siiman vahvuus ja viehetyyppi lajin, vesistön ja kalastustavan mukaan. Tarvittaessa tutustu eri viehetyyppeihin oppaassa viehetyypit selitykset.
• 8. Valmistaudu vapauttamaan kala oikein
  Ota mukaan haavi, jossa on solmuton tai kumipäällysteinen pussi, sekä pihdit koukun irrotusta varten. Kastele kädet ennen kalan käsittelyä ja pidä kala mahdollisimman vähän aikaa ilmassa.
• 9. Suunnittele turvallinen liikkuminen
  Virtavesillä käytä liukuesteellisiä kenkiä tai kahluuhousuja ja harkitse kelluntaliiviä. Merialueilla huomioi tuuli ja aallokko.
• 10. Tarkista sää ja vedenkorkeus
  Sää ja vedenkorkeus vaikuttavat sekä kalojen aktiivisuuteen että turvallisuuteen. Tarkista ennuste ja mahdolliset varoitukset ennen lähtöä.

Yleiset virheet Suomen lohikaloja kalastettaessa

Lohikalojen kalastuksessa toistuu joukko tyypillisiä virheitä, jotka voi välttää ennakolta.

Sääntöjen tarkistamatta jättäminen

Yksi yleisimmistä virheistä on luottaa vanhaan tietoon tai kaverin muistiin. Rauhoitusajat, alamitat ja lupaehdot voivat muuttua useammin kuin kerran vuosikymmenessä. Jos sääntöjä ei tarkista jokaisella reissulla, riskinä on kalastaa rauhoitettua lajia tai ottaa alamittainen kala.

Lajien sekoittaminen – erityisesti lohi ja taimen

Lohi ja taimen sekoitetaan usein, varsinkin hopeapukuisina merialueella. Jos kalastaja tunnistaa taimeneksi luullun kalan loheksi ja pitää sen, voi seurauksena olla rauhoitetun tai alamittaisen taimenen ottaminen. Turvallinen periaate on: jos et ole varma, vapauta kala.

Liian raskaat tai väärät välineet

Liian raskas välineistö voi väsyttää pienen kalan turhaan ja vaikeuttaa vapauttamista. Toisaalta liian kevyt väline voi pidentää väsytysaikaa suurilla kaloilla, mikä heikentää niiden selviytymismahdollisuuksia vapautuksen jälkeen. Välineet on hyvä mitoittaa niin, että kala saadaan ylös kohtuullisessa ajassa.

Huolimaton käsittely ja vapautus

Alamittaisen tai rauhoitetun lohikalan vapauttaminen huolimattomasti voi johtaa siihen, ettei kala selviä, vaikka se päästetäänkin takaisin. Vältä:

• kalan pitämistä kuivalla maalla
• puristamista kovakouraisesti
• koukun repimistä ilman pihtejä

Pyri pitämään kala vedessä mahdollisimman paljon, käytä haavia ja irrota koukku rauhallisesti.

Väärä ajoitus ja paikka

Moni pettymys johtuu siitä, että lohikalaa yritetään väärään aikaan tai väärästä paikasta. Esimerkiksi lohen nousuajoissa voi olla suuria vuosittaisia eroja, ja harjus voi olla aktiivisimmillaan tiettyinä vuorokaudenaikoina. Paikallisten kalastajien, kalastusseurojen ja luvanmyyjien neuvot ovat usein kullanarvoisia.

Päätöskriteerit: miten valita laji, paikka ja menetelmä

Alla oleva taulukko auttaa yhdistämään tavoitteesi, vesistön ja kalastusmenetelmän käytännön päätökseksi.

Tavoite	Sopivin laji	Suositeltu vesistötyyppi	Kalastusmenetelmä	Mitä erityisesti tarkistaa
Ensimmäinen lohikala rannalta	Meritaimen tai siika	Rannikon matalat lahdet ja kivikkorannat	Heittokalastus lusikoilla ja vaapuilla	Rauhoitusajat meritaimenelle, alamitat, rannikkovyöhykkeen lupaehdot
Perhokalastuksen harjoittelu virtavedessä	Harjus ja siika	Kirkas joki tai koski, jossa on rauhallisia virtapaikkoja	Perhokalastus (kuiva- ja nymfiperhot)	Mahdolliset väline- ja koukkurajoitukset, kalastajien enimmäismäärä
Suurten järvikalojen tavoittelu veneestä	Järvitaimen ja nieriä	Syvä ja kirkas järvi, jossa on penkkoja ja karikoita	Vetouistelu vaapuilla ja lusikoilla	Vieheiden enimmäismäärä, moottorirajoitukset, laji- ja vesistökohtaiset alamitat
Lyhyt iltapisto koskelle	Harjus ja mahdollisesti taimen	Lähellä sijaitseva koski tai virtapaikka	Kevyt perho- tai heittokalastus	Koskilupa, kalastusajat (esim. yökalastuksen rajoitukset), mahdolliset saaliskiintiöt

Usein kysytyt kysymykset Suomen lohikaloista

Mitä lukijan pitäisi ymmärtää aiheesta Suomen lohikalat?

Keskeistä on ymmärtää kolme asiaa: ensinnäkin, mitä lohikaloja Suomessa esiintyy ja missä vesistöissä niitä todennäköisimmin tapaa; toiseksi, miten eri lajit erottaa toisistaan käytännössä (rasvaevä, pilkutus, väritys, vartalon muoto); ja kolmanneksi, että lohikaloihin liittyy tarkat säännöt – rauhoitukset, alamitat, mahdolliset ylämitat ja lupaehdot – jotka on aina tarkistettava ennen kalastusta. Kun nämä perusasiat ovat hallussa, kalastus on sekä tehokkaampaa että vastuullisempaa.

Mitä yleisiä virheitä Suomen lohikaloihin liittyen kannattaa välttää?

Yleisimmät virheet ovat sääntöjen tarkistamatta jättäminen, lohen ja taimenen sekoittaminen, liian raskaiden tai kevyiden välineiden käyttö sekä huolimaton kalan käsittely ja vapautus. Lisäksi moni pettyy, kun yrittää lohikalaa väärään aikaan tai väärästä paikasta. Näitä virheitä voi välttää suunnittelemalla reissun etukäteen, lukemalla lupaehdot huolellisesti, opettelemalla lajien tunnistuspiirteet ja kysymällä neuvoja paikallisilta kalastajilta tai luvanmyyjiltä.

Mikä on seuraava käytännön vaihe lukemisen jälkeen, jos haluan kalastaa lohikaloja?

Seuraava käytännön vaihe on valita yksi tavoitelaji ja yksi vesistö, johon keskityt. Tämän jälkeen tarkistat kyseisen vesistön ajantasaiset lupaehdot, rauhoitusajat ja mitat, hankit tarvittavat luvat ja varmistat, että välineesi sopivat valitulle lajille ja menetelmälle. Kun nämä ovat kunnossa, voit suunnitella konkreettisen kalastusreissun – esimerkiksi iltakalastuksen lähikoskelle harjuksen perässä tai viikonloppuretken järvitaimenta vetouistelemaan.

Miten erotan nopeasti, onko saaliini lohikala vai jokin muu laji?

Nopein tapa on tarkistaa, onko kalalla rasvaevä selkäevän ja pyrstön välissä. Jos rasvaevä on selvästi näkyvissä, kyseessä on todennäköisesti lohikala. Tämän jälkeen voit tarkastella pilkutusta, väritystä ja suun rakennetta: esimerkiksi siialla on pieni alasuinen suu, harjuksella korkea selkäevä ja taimenella usein punaisia pilkkuja kyljissä. Jos rasvaevä puuttuu, kala voi silti olla lohikala, jos kyseessä on istutettu yksilö, jolta rasvaevä on poistettu – tällöin muut tuntomerkit ja paikalliset ohjeet ovat tärkeitä.

Voinko pitää kaikki lohikalat, jotka saan ylös, jos minulla on lupa?

Et välttämättä. Vaikka sinulla olisi voimassa oleva lupa, sinun on noudatettava laji- ja vesistökohtaisia rauhoituksia, alamittasääntöjä, mahdollisia ylämittoja ja saaliskiintiöitä. Esimerkiksi rauhoitettu tai alamittainen taimen on vapautettava välittömästi, vaikka lupa muuten sallisi kalastuksen. Siksi lupaehdot ja ajantasaiset määräykset on aina luettava tarkasti ennen kalastusta ja pidettävä mielessä koko reissun ajan.