Kuha kalalaji – käyttäytyminen, kalastus ja käytännön vinkit

Kuha kalalajina – mitä on hyvä ymmärtää heti alkuun

Kuha on Suomessa erittäin suosittu petokala, koska se yhdistää mielenkiintoisen kalastuksen ja erinomaisen ruokapöytäarvon. Onnistuminen kuhan kanssa ei kuitenkaan ole sattumaa, vaan perustuu sen käyttäytymisen, elinympäristöjen ja aistien ymmärtämiseen. Kuha on tyypillinen hämärän ja yön saalistaja. Se viihtyy usein syvemmässä vedessä päivänvalolla ja nousee rantavyöhykkeelle tai matalikoille syömään valon himmetessä. Kalastajan kannalta tämä tarkoittaa käytännössä kahta asiaa:

• ajankohta on usein tärkeämpi kuin tarkka paikka
• oikea syvyys ja vieheen esitystapa ratkaisevat enemmän kuin pelkkä vieheen merkki.

Kun kuhan perusluonne on selvä – varovainen, hämärässä aktiivinen petokala, joka seuraa parvikaloja – on helpompi valita oikeat välineet, vieheet ja kalastustekniikat eri vuodenaikoina.

Kuha lajina ja sen yleistyminen Suomessa

Kuha kuuluu ahvenkalojen heimoon ja on luonnostaan levinnyt moniin Etelä- ja Keski-Suomen vesistöihin. Lisäksi sitä on istutettu monille järville ja jokialueille, mikä on lisännyt sen merkitystä vapaa-ajankalastajille. Kuhan yleistymiseen vaikuttavat erityisesti:

• sopivan lämpimät ja ravintorikkaat vedet
• runsaat pikkukalaparvet (esimerkiksi särki ja salakka)
• riittävän samea tai tumma vesi, jossa kuhan hämäränäkö tuo etua.

Monilla alueilla kuha on nykyään yksi tärkeimmistä saaliskaloista. Tämä korostaa vastuullisen kalastuksen merkitystä: alamitat, saaliskiintiöt ja paikalliset rajoitukset on syytä tarkistaa aina ennen vesille lähtöä.

Kuhan tuntomerkit ja erot ahveneen ja haukeen

Kuha sekoitetaan joskus etenkin ahveneen, koska molemmilla on piikikäs selkäevä ja samantyyppinen ruumiinmuoto. Myös nuoret hauet voivat hämätä aloittelijaa. Tunnistaminen on tärkeää, jotta alamitat ja saalisrajoitukset tulevat täytetyiksi. Kuhan tärkeimmät tuntomerkit

• pitkulainen, virtaviivainen ruumis
• suuri suu ja terävät, koiramaiset kulmahampaat
• kaksi selkäevää, joista etummainen on piikikäs ja taempi pehmeäsäikeinen
• väritys usein harmaanvihertävä tai ruskehtava, kyljissä epäsäännöllisiä juovia tai laikkuja
• silmät suuret ja hämärässä selvästi erottuvat.

Erot ahveneen

• ahvenella on selkeästi vihreänruskea kylkiväritys ja tummat poikittaisraidat
• ahvenen evät ovat usein oranssit tai punertavat, kun taas kuhan evät ovat hillitymmän harmaat tai kellertävät
• kuhan pää on pidempi ja suipompi, suu suurempi ja hampaat selvästi terävämmät.

Erot haukeen

• hauella on selvästi pitkä, leveä kuono ja hyvin suuri suu
• hauki on muodoltaan torpedomainen ja sen väritys on laikukas, ei juovikas
• kuhan selkäevät ovat kaksiosaiset, hauella vain yksi pitkä selkäevä taaempana.

Kun tuntomerkit ovat hallussa, on helpompi toimia oikein saaliin käsittelyssä ja säädösten noudattamisessa.

Kuhan elinympäristöt: järvet, joet ja merialueet

Kuha viihtyy monenlaisissa vesissä, kunhan tietyt perusehdot täyttyvät: riittävästi ravintokalaa, sopiva lämpötila ja jonkin verran sameutta tai tummaa vettä. Järvissä

• pitkät selkäalueet, penkat ja syvänteiden reunat ovat tyypillisiä kuha-alueita
• päivällä kuha voi olla selvästi syvemmällä vyöhykkeellä, etenkin kirkkaissa järvissä
• hämärällä ja yöllä se nousee usein matalampaan veteen matalikoiden, kaislikonreunojen ja kivikkorantojen läheisyyteen.

Joissa

• kuha suosii rauhallisemmin virtaavia osuuksia, monttuja ja virran reunavyöhykkeitä
• syvät suvannot, siltojen aluset ja jokimutkien ulkokaarteet ovat hyviä etsintäkohteita
• virta vaikuttaa vieheen valintaan: painavampi jigipää ja virtauksessa hyvin toimiva viehe auttavat pitämään tuntuman.

Merellä

• kuha viihtyy usein sisäsaaristossa, salmissa ja matalikoiden reunoilla
• samea tai humuspitoinen vesi on merialueillakin kuhalle eduksi
• tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttavat siihen, minne pikkukalaparvet pakkautuvat – kuha seuraa perässä.

Yhteistä kaikille ympäristöille on se, että kuha hakeutuu ravintokalan lähelle ja käyttää hyväkseen pohjanmuotoja sekä valon vaihtelua.

Hämärä- ja yökalastuksen erityispiirteet kuhalle

Kuha on klassinen hämärän petokala. Sen silmät ovat sopeutuneet vähäiseen valoon, mikä antaa sille etulyöntiaseman saaliskaloihin nähden. Miksi hämärä on kuhalle usein paras aika

• pikkukalat liikkuvat matalampaan veteen ja rantavyöhykkeelle
• valon vähetessä kuha uskaltautuu lähemmäs rantaa ja matalikoita
• päivän kuumuus ja kirkas valo eivät enää tee kaloista varovaisia samalla tavalla.

Käytännön vinkkejä hämärä- ja yökalastukseen

• suunnittele kalastus niin, että olet parhailla paikoilla juuri auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen
• käytä vieheissä selkeitä kontrasteja: esimerkiksi tumma selkä ja vaalea vatsa tai päinvastoin
• hitaampi uitto toimii usein paremmin kuin nopea riuhtominen – kuha ehtii seurata ja iskeä
• pidä huolta turvallisuudesta: pelastusliivit, toimiva valo veneessä ja selkeä suunnitelma reitistä.

Hämäräkalastus vaatii kärsivällisyyttä, mutta palkitsee usein paremmalla keskikoolla ja määrällä kuin kirkkaan päivän kalastus.

Kuha jigillä – värit, painot ja kalastustekniikka

Jigaus on yksi tehokkaimmista tavoista kalastaa kuhaa järvillä, joilla ja merellä. Se mahdollistaa vieheen tarkan esittämisen oikealla syvyydellä ja alueella, jossa kuha liikkuu. Värien valinta Koska kuha saalistaa paljon hämärässä ja sameassa vedessä, kontrasti ja siluetti ovat usein tärkeämpiä kuin hienovaraiset värisävyt.

• samea tai tumma vesi: voimakkaat kontrastit, esimerkiksi hyvin tummat ja vaaleat yhdistelmät
• kirkkaampi vesi ja päivä: luonnolliset sävyt, kuten särki- tai salakkajäljitelmät, vihertävän ja harmaan sävyt
• hämärä ja yö: tumma selkä, joka piirtyy taivasta vasten, voi olla yllättävän tehokas.

Painojen valinta Jigipään paino valitaan syvyyden ja virran mukaan. Liian kevyt paino ei tavoita pohjaa, liian raskas tekee uitosta kankeaa. Tavoite on tuntea selkeästi, milloin jigi osuu pohjaan ja milloin se nousee siitä irti.

• matala, heikko virtaus: kevyempi pää, jotta viehe leijuu houkuttelevasti
• syvempi tai virtaava vesi: raskaampi pää, jotta pohjakontakti säilyy.

Perustekniikka kuhan jigaukseen

1. Heitä viehe hieman vastatuuleen tai sivutuuleen, jotta saat paremman tuntuman.
2. Anna vieheen vajota pohjaan – seuraa siimaa, jotta näet tärpin jo pudotuksessa.
3. Nosta vapaa 1–2 nykäyksellä ja kelää löysät siimat pois.
4. Pidä lyhyt tauko, jolloin jigi leijuu takaisin kohti pohjaa – usein tärppi tulee juuri tässä vaiheessa.
5. Toista rytmiä ja vaihtele välillä nykäysten voimakkuutta ja taukojen pituutta.

Kun löydät päivän toimivan rytmin, pidä siitä kiinni, mutta kokeile välillä pieniä muutoksia, jos tärpit harvenevat.

Vetouistelu kuhalle – vaaput, syvyydensäätö ja nopeus

Vetouistelu on monelle kuhan kalastajalle luonteva tapa etsiä kalaa laajoilta alueilta. Oikein toteutettuna se on tehokas keino paikallistaa aktiiviset parvet. Vaappujen valinta

• kapearunkoiset, rauhallisesti uivat vaaput toimivat usein hyvin kuhalle
• värimaailma voi noudattaa samaa logiikkaa kuin jigauksessa: sameaan veteen kontrastia, kirkkaaseen luonnollisia sävyjä
• kelluvat vaaput, jotka sukeltavat haluttuun syvyyteen, ovat käytännöllisiä, koska ne nousevat esteiden yli, kun vetonopeutta hidastaa.

Syvyydensäätö Kuha ei aina ole aivan pohjassa, mutta liian korkealla kulkeva viehe voi mennä kokonaan parven yli.

• vaapun oma uintisyvyys antaa suuntaa siitä, kuinka syvällä viehe kulkee
• siiman pituus vaikuttaa syvyyteen: mitä pidempi siima, sitä syvemmälle viehe yleensä sukeltuu
• lisäpainot ja painouistimet auttavat viemään vieheen syvemmälle, jos vaapun oma uintisyvyys ei riitä.

Käytännössä kannattaa kokeilla eri syvyyksiä ja seurata, miltä syvyysalueelta tärpit tulevat. Vetonopeus Kuha pitää usein hieman rauhallisemmasta uinnista kuin esimerkiksi hauki.

• liian nopea veto voi tehdä uinnista levotonta ja karkottaa varovaiset kalat
• hitaampi, tasainen vauhti antaa kuhalle aikaa seurata ja iskeä
• tuuli ja virtaus vaikuttavat: vastatuuleen mentäessä vauhti voi olla hieman suurempi, myötätuuleen pienempi.

Pieniä nopeusvaihteluita kannattaa kokeilla: joskus tärppi tulee juuri, kun vene hidastaa tai kääntyy.

Välineet ja siimavalinnat kuhalle

Oikein mitoitettu välineistö helpottaa kalastusta ja parantaa tartutusta, mutta myös vähentää kalan vahingoittumista. Vapa ja kela

• jigikalastukseen sopii kevyt tai keskiraskas haspelisetti, jossa vavan pituus on tyypillisesti noin 1,8–2,4 metriä ja toiminta melko nopea
• vetouisteluun käytetään usein hieman jämäkämpää vapaa, joka kestää vaappujen vastuksen ja mahdolliset lisäpainot.

Siima

• punottu siima on suosittu kuhan jigauksessa, koska se välittää tärpit hyvin ja venyy vähän
• vetouistelussa voidaan käyttää joko punottua tai monofiilisiimaa; monofiilin jousto antaa hieman anteeksi tärpeissä ja väsytyksessä
• siiman paksuus valitaan kalastustavan ja olosuhteiden mukaan: liian paksu siima heikentää vieheen uintia ja vähentää heittopituutta, liian ohut lisää katkeamisriskiä.

Peruke

• jos alueella on paljon haukea, ohut peruke voi olla tarpeen, jotta vieheet eivät katoa hampaiden väliin
• kuha ei yleensä ole yhtä arka perukkeelle kuin jotkin muut lajit, mutta liian jäykkä peruke voi heikentää vieheen uintia.

Koukut ja tartutus

• terävät koukut ovat kuhalle erityisen tärkeitä, koska sen suu on kova
• tartutus tehdään napakalla, mutta hallitulla vastaiskulla heti tärpin tuntumisen jälkeen.

Hyvin säädetty välineistö tekee kalastuksesta miellyttävämpää ja vähentää karkuutuksia.

Kuhan käsittely, fileointi ja ruotorakenne

Kuha on arvostettu ruokakala, jonka liha on vaaleaa, kiinteää ja miedon makuista. Hyvä lopputulos alkaa jo veneessä tai rannalla. Kuhan käsittely saaliiksi saamisen jälkeen

• tainnutus ja verestys tehdään mahdollisimman nopeasti ja siististi
• kylmäketju on tärkeä: kuha kannattaa pitää viileässä, esimerkiksi kylmälaatikossa.

Ruotorakenne

• kuhan ruodot ovat melko selkeitä ja fileointi on monen mielestä helpompaa kuin esimerkiksi hauella
• keskiruoto ja kylkiruodot poistetaan fileoinnin yhteydessä.

Perusvaiheet kuhan fileointiin

1. Tee viilto kiduskannen takaa selkärankaan asti.
2. Leikkaa pitkin selkärankaa pyrstöön saakka, irrota file selkäruodosta.
3. Toista sama toiselle puolelle.
4. Poista kylkiruodot ja mahdollinen nahka, jos haluat nahattoman fileen.

Harjoittelu tekee mestarin: muutaman kalan jälkeen fileointi sujuu jo huomattavasti varmemmin.

Säädökset: alamitat, rauhoitusalueet ja -ajat

Kuhan kalastuksessa on tärkeää tuntea ja noudattaa voimassa olevia säädöksiä. Ne voivat vaihdella vesistöittäin ja alueittain. Koska tarkat mitat ja rajoitukset voivat muuttua, turvallinen toimintatapa on:

• tarkistaa ajantasaiset alamitat ja mahdolliset rauhoitusajat oman alueen kalatalousviranomaisilta tai kalastusluvan myöntäjältä
• huomioida, että joillakin vesillä voi olla tiukempia paikallisia määräyksiä kuin yleiset valtakunnalliset linjaukset
• noudattaa myös mahdollisia saaliskiintiöitä ja suosituksia suurten kutukalojen vapauttamisesta.

Vastuullinen kalastaja ottaa selvää säännöistä etukäteen ja toimii niin, että kuhakannat säilyvät elinvoimaisina tulevillekin vuosille.

Vertailu: jigaus vai vetouistelu kuhalle

Menetelmä	Milloin toimii parhaiten	Vahvuudet kuhalle	Rajoitukset ja riskit	Milloin valita tämä
Jigaus	Kun kuha on paikallisesti löydettävissä penkoilta, montuista tai parvien päältä	Tarkka syvyyden ja alueen hallinta, hyvä tuntuma tärppeihin, mahdollisuus kalastaa hitaasti	Vaatii enemmän tekniikkaa ja keskittymistä, tuuli ja aallokko voivat heikentää tuntumaa	Kun haluat kalastaa tarkasti tietyltä alueelta tai olet jo löytänyt kuhaparven
Vetouistelu	Kun etsit kuhaa laajalta alueelta tai haluat kartoittaa uusia paikkoja	Katetaan paljon vettä lyhyessä ajassa, helppo tapa löytää aktiiviset kalat	Syvyyden hallinta epätarkempaa, viehe voi kulkea parven ylä- tai alapuolella, vähemmän tuntumaa yksittäisiin tärppeihin	Kun haluat etsiä uusia kuha-alueita tai kalastaa pitkiä selkäalueita tehokkaasti

Yleisimmät virheet kuhan kalastuksessa

Moni tekee samoja virheitä vuodesta toiseen, vaikka pienillä muutoksilla saalismäärä ja -koko paranisivat. Tyypillisiä virheitä

1. Kalastetaan väärään aikaan – keskitytään kirkkaaseen keskikesän päivään, vaikka kuha aktivoituu usein vasta illalla ja yöllä.
2. Viehe ui väärällä syvyydellä – jigi ei koskaan saavuta pohjaa tai vaappu kulkee selvästi kuhan yläpuolella.
3. Liian nopea uitto – etenkin hämärässä kuha arvostaa rauhallista, tasapainoista liikettä.
4. Liian paksu siima – heikentää vieheen uintia ja vähentää tärppien määrää.
5. Terävien koukkujen laiminlyönti – tylsät koukut eivät pure kuhan kovaan suuhun, jolloin tärpit jäävät tartutumatta.
6. Säädösten tarkistamatta jättäminen – alamitat, rauhoitusajat ja paikalliset rajoitukset jäävät selvittämättä.

Kun tunnistat nämä virheet ja vältät ne tietoisesti, onnistumisen mahdollisuus kasvaa selvästi.

Lähtötilanne: Haluat kalastaa kuhaa Suomen vesillä ja valita olosuhteisiin sopivan paikan, ajankohdan, menetelmän ja välineet niin, että sekä saaliin mahdollisuus että vastuullisuus ovat kunnossa.

Määritä ensin perusasiat: vesistötyyppi (järvi, joki vai meri), vuoden- ja vuorokaudenaika, käytettävissä oleva aika (esimerkiksi ilta, yö tai aamu) sekä oma kalastustapasi (heittokalastus vai vetouistelu).

Toimi seuraavasti: 1) Tarkista alueesi ajantasaiset kuhasäädökset (alamitat, rauhoitusajat, mahdolliset saaliskiintiöt). 2) Valitse vesistöön sopiva menetelmä: jigaus, jos haluat kalastaa tarkasti penkoilta ja montuista, vetouistelu, jos haluat etsiä kalaa laajalta alueelta. 3) Päätä kalastusaika niin, että olet parhailla paikoilla hämärän aikaan. 4) Valitse vieheet veden värin mukaan: sameaan veteen kontrastisia värejä, kirkkaaseen luonnollisia sävyjä. 5) Säädä jigin paino tai vaapun syvyys niin, että viehe kulkee lähellä pohjaa tai selvästi kuhan oletetun syvyysvyöhykkeen tuntumassa. 6) Tarkista välineet: siiman kunto, koukkujen terävyys ja veneen turvallisuusvarusteet.

Varmista onnistuminen seuraamalla muutamia merkkejä: tunnetko vieheen kosketuksen pohjaan tai selkeän uintivastuksen, tulevatko tärpit tietyltä syvyydeltä tai tietyssä vauhdissa, ja pysyvätkö kalat hyvin kiinni koukussa. Jos tärppejä ei kuulu, muuta yhtä muuttujaa kerrallaan (syvyys, nopeus, vieheen väri tai paikka) ja seuraa, paraneeko tilanne. Tarkista myös saaliin mitat mittaamalla kuhat ja vapauta alamittaiset tai huonokuntoiset yksilöt.

Kun prosessi on käyty läpi huolellisesti, tuloksena on suunnitelmallinen kuhan kalastusreissu, jossa viehe kulkee olosuhteisiin nähden oikealla syvyydellä, kalastat todennäköisesti parhaaseen ajankohtaan ja noudatat voimassa olevia säädöksiä. Tämä lisää sekä saaliin todennäköisyyttä että varmistaa, että kuhan kalastus pysyy kestävänä myös tulevaisuudessa.

Tarkistuslista: kuhan kalastuksen muistilista

• Tarkista ajantasaiset alamitat, rauhoitusajat ja paikalliset rajoitukset valitsemallesi vesialueelle.
• Valitse vesistöön sopiva menetelmä: jigaus tarkkaan kalastukseen, vetouistelu laajojen alueiden etsimiseen.
• Suunnittele kalastus hämärän ja yön tuntumaan, etenkin lämpimänä vuodenaikana.
• Valitse vieheiden värit veden sameuden ja valon mukaan: kontrastia sameaan veteen, luonnollisia sävyjä kirkkaaseen.
• Säädä jigin paino tai vaapun syvyys niin, että viehe kulkee lähellä pohjaa tai kuhan oletettua syvyysvyöhykettä.
• Tarkista siiman kunto ja paksuus; vältä tarpeettoman paksuja siimoja.
• Varmista koukkujen terävyys ennen vesille lähtöä.
• Huolehdi turvallisuudesta: pelastusliivit, toimiva valo ja selkeä reittisuunnitelma.
• Valmistele välineet kuhan käsittelyyn ja fileointiin (terävä fileointiveitsi, kylmälaatikko).
• Päätä etukäteen, vapautatko suuret kutukalat ja miten rajoitat saalismäärää vastuullisesti.

Päätöskriteerit: miten valita oikea tapa kalastaa kuhaa

Kun tunnet kuhan käyttäytymisen ja eri menetelmät, valinta tehdään olosuhteiden ja oman tavoitteen perusteella. Valitse jigaus, jos

• haluat tuntea tärpit tarkasti ja nautit aktiivisesta heittokalastuksesta
• tiedät tai epäilet kuhan olevan tietyillä penkoilla, montuissa tai rakenteiden läheisyydessä
• olosuhteet sallivat hyvän pohjakontaktin (ei liikaa tuulta tai aaltoa).

Valitse vetouistelu, jos

• haluat kartoittaa uusia alueita tai etsit kuhaa laajalta selältä
• kalastat useamman hengen porukalla ja haluat pitää vieheet vedessä koko ajan
• vesistö on sinulle vieras ja haluat löytää ensin parvet, ennen kuin siirryt tarkempaan kalastukseen.

Valitse kalastusaika näin

• lämmin vuodenaika ja kirkas vesi: panosta iltaan, yöhön ja varhaiseen aamuun
• sameampi vesi tai pilvinen sää: kuha voi olla aktiivinen myös päivällä, mutta hämärä on silti usein paras.

Lisälukemista ja aiheen laajentaminen

Jos haluat syventää ymmärrystäsi muista petokaloista ja järvikaloista, voit hyödyntää seuraavia oppaita:

• Suomen tärkeimmät petokalat ja niiden tunnistaminen löytyvät sivulta petokalat suomessa.
• Laajempi katsaus järvien kalalajeihin ja elinalueisiin löytyy osiosta järvikalat suomessa.
• Jos kalastustermit ja välineet kaipaavat kertausta, apua tarjoaa kalastussanasto aloittelijalle.

Usein kysytyt kysymykset kuha kalalajista

Mitä lukijan pitäisi ymmärtää aiheesta kuha kalalaji, jotta kalastus onnistuisi paremmin?

Keskeistä on ymmärtää, että kuha on hämärässä ja yöllä aktiivinen petokala, joka seuraa pikkukalaparvia ja hyödyntää pohjanmuotoja. Kun tiedät, missä syvyydessä ja mihin aikaan kuha todennäköisimmin liikkuu, voit säätää vieheen kulkemaan oikealla korkeudella ja valita olosuhteisiin sopivan menetelmän – usein jigin tai vaapun. Lisäksi on tärkeää tuntea kuhan tuntomerkit, jotta osaat tunnistaa lajin ja noudattaa alamittaa ja muita säädöksiä.

Mitä yleisiä virheitä kuhan jigauksessa kannattaa välttää?

Yleisiä virheitä ovat liian kevyt tai liian raskas jigipää, jolloin pohjakontakti katoaa tai uitto muuttuu luonnottomaksi, sekä liian nopea kelaus, joka ei anna kuhalle aikaa iskeä. Myös väärä värivalinta – esimerkiksi hyvin luonnollinen sävy sameassa vedessä hämärällä – voi vähentää tärppejä. Lisäksi monet unohtavat seurata siimaa vieheen pudotessa, vaikka tärppi tulee usein juuri pudotusvaiheessa.

Mikä on seuraava käytännön vaihe lukemisen jälkeen, jos haluan parantaa kuhasaaliitani?

Seuraava askel on valita yksi vesistö, jossa aiot kalastaa, ja suunnitella konkreettinen ilta- tai yöreissu. Tarkista ensin alueen kuhasäädökset, valitse muutama lupaava paikka (esimerkiksi penkan reunat tai salmet), ja pakkaa mukaan muutama erivärinen jigi sekä pari eri syvyyksiin uivaa vaappua. Päätä etukäteen, millä menetelmällä aloitat, ja kirjaa muistiin, miltä syvyydeltä ja mihin aikaan mahdolliset tärpit tulevat. Näin opit nopeasti, miten juuri kyseisen vesistön kuhat käyttäytyvät.

Miten erotan nopeasti kuhan ja ahvenen, jos valo on heikko?

Heikossa valossa helpoin tapa on katsoa kalan pään muotoa ja suuta. Kuhan pää on pidempi ja suipompi, suu suurempi ja siinä on selvästi erottuvat terävät kulmahampaat. Ahvenella suu on pienempi, eikä sillä ole samanlaisia kulmahampaita. Lisäksi kuhan silmät näyttävät usein suuremmilta ja hämärässä selvästi hohtavilta verrattuna ahveneen.

Miten suunnittelen vieheiden värit eri vuodenaikoihin kuhalle?

Vuodenaika vaikuttaa usein veden lämpötilaan ja sameuteen. Keväällä ja alkukesästä vesi voi olla vielä kirkasta, jolloin luonnolliset sävyt – särki- ja salakkajäljitelmät – toimivat usein hyvin. Keskikesällä ja loppukesällä sameus lisääntyy monilla järvillä, jolloin kontrastiset värit, kuten tumma selkä ja vaalea vatsa tai kirkkaat tehostevärit, erottuvat paremmin. Syksyllä valo vähenee ja vesi viilenee, jolloin hieman tummemmat, selkeän siluetin antavat värit ovat usein toimivia, etenkin hämärässä.